Projektiin tutustumista

Ehtinyt tapahtua niin paljon taas ihan muutamassa päivässä, että ihan hämmästyy, kun muistaa, että eilenhän tänne vasta tultiin. Sunnuntaina kävelin hostini Natalian luota Monican luo, joka lähti saattajaksi Tarcolesiin. Monica on siis yksi Aiesecin edustajista Costa Ricassa ja tämän projektin vetäjä. Siirryimme bussiasemalle, jossa meidän piti kokoontua Matheuksen, Ximenon ja Louisin kanssa. Louis oli menossa eri projektiin, mutta tuli yhtämatkaa meidän kanssa Cartagosta San Joseen. Matheuksen uber -kuski oli kuitenkin niin myöhässä, että nousimme Ximenon ja Louisin kanssa jo bussiin ja Monica jäi odottamaan Matheusta laiturille. Bussi lähti ja jäimme jännittämään, että mitenköhän tässä käy, kun bussi lähti 7.55 etenemään kohti San Josea, matkaan menisi noin 45 minuuuttia ja seuraava bussi lähtisi kohti rannikkoa klo 9. Eikä luonnollisestikaan samalta bussiasemalta, vaan kilometrin päästä... Monica ja Matheus eivät lopulta saapuneet kuin 5 minuuttia meitä myöhemmin, Matheus oli joutunut maksamaan taksimatkan heille, että ehtivät seuraavaan. 

No ihan hyvin siis kaikki päättyi, otimme taksin seuraavalle bussiasemalle ja ehdimme hyvin Jacoon lähtevään bussiin. Matka kesti ehkä 1,5-2 tuntia ja jäimme pois Tarcolesissa. Bussissa ulos astuessa iski kyllä todellisuus vasten kasvoja, kun Cartagon 20 C lämpötilat vaihtuvat Tarcolesin 30 C lämpötiloihin! Kävelimme farmille noin 1 km matkan ja tapasimme työnantajamme sekä ”hostimme” Raquelin ja Fernandon. Asumme heidän kanssaan samassa talossa ja työskentelemme heidän pihalla sijaitsevalla ”tilalla” sekä muuten tilan ympäristössä. Tila siksi heittomerkeissä, ettei piha ole mitenkään kauhean iso, mutta tavallista suomalaista lähiöpihaa huomattavasti isompi kyllä.

Talo on kuulunut Fernandon isovanhemmille ja heidän kuoltuaan talo ja piha olivat pitkään autioina, ennen kuin Fernando ja Raquel siivosivat ja kunnostivat sen itselleen. Paikka sijaitsee myös aivan meren rannalla, mutta tässä kohtaa rantaa ei saa uida, koska meressä on krokotiilejä. Turvallinen ranta löytyy kuitenkin kuulemma aika läheltä. Tilalta löytyy kaksi koiraa, 16 kanaa/kukkoa ja muutama muu lintu joille en nyt kyllä keksi nimeä, mutta pitää joskus ottaa kuva. Piha on täynnä hedelmäpuita, minulle vaan ei jäänyt muita mieleen kuin kookos- ja avokadopuut. Päivisin iguaanit kolistelevat kattopeltien välissä, iltaisin lepakot lentelevät talon sisällä ja Lapas Rojas -lintuja näkee lentelevän rääkyen pihan yli tuon tuosta. Suomenkielinen nimi näyttäisi olevan Puna-Ara, mutta siis varmasti kaikille hyvin tuttu papukaija. Sama lintu löytyy piirrettynä myös yläpuolisesta kuvasta, en ole onnistunut saamaan kuvaa siitä, kun se on aina joko lennossa tai laskeutunut liian korkealle puuhun.

Kävimme läpi työtehtäviä ja tilan sääntöjä melkein heti kun saavuimme, sitten asetuimme taloksi ja teimme yhdessä ruokaa. Molemmat Fernando ja Raquel ovat ympäristön suojelemiseen ja ekologisuuteen elämäntyönsä panostaneita nuoria. Esimerkiksi pihalla on todella tyylikkäät ja toimivat huussit sisävessan lisäksi (jonka käyttöä ei ole meiltä kielletty, mutta toki kaikki kunnioitamme heidän elämäntapaansa, emmekä itsekään käytä sisävessaa kuin öisin). He eivät syö ollenkaan lihaa, vaan hyvin monipuolisesti kasviksia. Rannat tässä kohtaa ovat täynnä roskia, joita he käyvät keräämässä pois ja kaikki roskat toki lajitellaan. Muoveista he tekevät ecobrickseja ja aikovat rakentaa niistä jotain joku päivä. He kasvattavat puuntaimia ja istuttavat niitä ympäristöön sekä käyvät huolehtimassa taimista ja seuraavat niiden kasvamista. Ikävä kyllä päivä ennen kuin saavuimme, joku huoleton tulenkäyttäjä oli polttanut heidän puuntaimensa yhdeltä kolmesta taimialueesta. Me käytännössä osallistumme heidän elämäntyyliinsä, tehden samoja asioita, joita luettelin yllä.

Vapaaehtoistyökaverini Ximenon ja Matheus eivät puhu lähes lainkaan englantia, enkä minä puhukovin hyvin espanjaa. Onneksi Fernando puhuu hyvin englantia ja Raquelkin yrittää opetella. Ehtinyt kyllä muistua mieleen ihan järkyttävän paljon espanjaa viime päivinä, pysyn usein keskustelussa yllättävän hyvin mukana, vaikken toki joka sanaa ymmärräkään. Ongelma on lähinnä se puhuminen, kun englanti tulee vaan paljon luontevammin kuin espanja. Samoin on alkanut kulttuurilliset seikat tulleen tutuksia, kuten poskisuukot, tervehdykset, hyvästelyt ja Pura Vida! Täällä tilalla oleskelemme pääasiassa ulkona, Fernando soittaa tauotta jotain musiikkia, useimmiten hyvin stereotyyppistä latinomusiikkia ja taustalla sopiva espanjankielinen hälinä, minulla on ihan epätodellinen olo! Öisin lämpötila on alimmillaan 22 C ja esimerkiksi tänään oli keskipäivällä 36 C.

Monican olisi oikeasti kuulunut olla myös tämä ensimmäinen työpäivä kanssamme ja siihen hän oli varatunutkin, mutta päästimme hänet kotiin, koska kaikki työtehtävät ja säännöt oli jo käyty läpi. Ainiin, mulle iski päivällä kauhean huono olo ja päänsärky, eikä meinannut millään mennä ohi. Oli varmaan jokin kombinaatio migreenistä, auringon paisteesta, kuumasta ilmasta, jetlagista ja korkeuseroista. Monica nimittäin sanoi, että kun San Jose ja Cartago ovat paljon korkeammalla kuin rannikko, ja se voi aiheuttaa pääkipua. Huomasi kyllä bussissa kun korvat meni vähän väliä lukkoon. Ihan jo oikeasti pelkäsin, että pitää lähtä sairaalaan kun Monicakin alkoi puhumaan, että olisi varmempi puhua lääkärin kanssa ja oli kyllä kieltämättä aivan kamala olo. Onneksi hetken lepääminen ja illan viileys helpottivat oloa.