Suomi vs. Costa Rica

Täällä ollessa on tullut paljon puhetta Suomesta ja verrattu Costa Ricaa ja Suomea keskenään. Ajattelin listata tähän asioita, jotka ovat olleet olennaisesti erilaisia tai muuten vain hauskoja.

-Valo ja pimeys: täällä on vuorokaudessa aika tarkalleen 12h valoa ja 12h pimeyttä ympäri vuoden. Olen näyttänyt jotain kesältä ottamiani valokuvia klo 21 tai 22 aikaan ja niiden valoisuus aiheuttaa ihastelua ja ihmettelyä. Useamman kerran ollaan puhuttu siitä kuinka kesällä aurinko ei laske kuin muutamaksi tunniksi ja talvella se ei nouse kuin muutamaksi tunniksi. Ihan viime päivinä tuli puhetta pohjoisesta napapiiristä, jonka nimi oli  heille tuttu, mutta merkitys ei. Selitin sitten yöttömästä yöstä ja kaamosajasta ja se oli myös jotain niin hämmästyttävää ja käsittämätöntä. Ja ihan uutta tietoa heille, he eivät olleet kuulleetkaan tälläisestä aiemmin. Nyt kun on tullut tuijoteltua paljon Suomea maailmankartalta niin onhan se kyllä aivan todella pohjoisessa, ei itse tule ajatelleeksi asiaa. Mutta jos jotain, niin Fer ja Raquelkin sanoivat että nyt he ainakin tietävät hyvin missä Suomi sijaitsee! 

-Lämpötilat: useimmat täällä eivät ole koskaan nähneet lunta tai tiedä miltä pakkanen tuntuu. Joten kun olen kertonut Suomen -30c lukemista, on reaktio ollut hyvin järkyttynyt ja kyselty kovasti että miten silloin voi mitään tehdä ja onko sisälläkin kylmä. Järkytystä lisäsi se, että töihin ja kouluun on mentävä pakkasista huolimatta ja voiko tosiaan käydä niin ettei auto lähde käyntiin. Mutta vielä useammin olen saanut vakuutella, että on Suomessakin kesä ja lämmintä niin, että sandaalejakin voi jopa käyttää. Täälläpäin Costa Ricaa lämpötilat näyttävät olevan ympäri vuoden keskiarvoltaan 25-30c eli tuollainen heilahdus -30:sta +30:een ei taida kuulostaa kovin uskottavalta. 

-Revontulet: Raquel kysyi ihan vasta onko Suomessa revontulia eikä meinannut uskoa kun kerroin että on. Hänellä oli sitten vain todella omituisia kysymyksiä, kuten täytyykö niitä mennä katsomaan tiettyyn paikkaan ja pitääkö niiden näkemisestä maksaa. Yritin selittää, että jos satut olemaan oikealla hetkellä pihalla tuijottamassa taivaalle, niin sitten näet ne, mutta aika vaikea yrittää selittää revontulista kun toinen ei näytä yhtään käsittävän niitä.

-Koulutus: täällä on sekä yksityisiä, että yleisiä kouluja, joiden välillä on kuulemma pääasiassa huima ero. Jos vain mahdollista, lapsi laitetaan yksityiseen, mutta siitä joutuu toki maksamaan. Ilmainen koulutus kuulostaa täällä todella utopistiselta kaikkien väli- tai etelä-amerikkalaisten kanssa, joiden kanssa asiasta on ollut puhetta. Myös jos tuli jotenkin asumisesta puhetta, niin hämmästys oli suuri kun kerroin etten asu enää vanhempieni luona (enkä ole asunut pitkään aikaan). Nyt kun asiaa mietin, en ole tainnut tavata yhtäkään nuorta, joka opiskelee ja asuu omillaan. Jacqueline selittikin, että nuoret joutuvat tekemään töitä maksaakseen opiskelunsa, eikä rahaa riitä enää asunnon maksamiseen. Raquelin kanssa kun puhuimme sisaruksista, niin hän kysyi asuvatko vanhemmat sisareni kuitenkin vielä vanhempieni luona. Hänen 25- ja 32-vuotiaat veljensä nimittäin asuvat. 

-Tuet ja terveydenhuolto: liittyy vähän yllä olevaan, mutta minulta kyseltiin myös terveydenhuollosta ja yritin vähän avata Suomen terveydenhuollon toimintaa, kuinka julkinen terveydenhuolto on verrattain hyvin halpaa ja on olemassa esimerkiksi lääkekatto, jonka ylityttyä et joudu enää maksamaan lähes mitään lääkkeistä. Myös tämä kuulosti hämmästyttävältä ja sai ruokapöydän hiljaiseksi. Fer totesikin, että on varmasti mukavaa kun ei tarvitse stressata vakavasti sairastumisesta tai vammautumisesta. No, näinhän se on, mutta eipä ole tullut tälläistäkään asiaa pohdittua kovin syvällisesti kun se nyt vaan on aina ollut näin. Jotenkin puheeksi tuli myös tukiasiat, joten kerroin siitä kuinka esimerkiksi minulle valtio maksoi tukea asumiseen ja opiskeluun ja tässä vaiheessa Fernandoa alkoi jo naurattaa, että eihän tuo voi olla totta. Kerroin toki, että se tarkoittaa silloin isoja verotuksia, jotta homma toimii. Mutta minusta tuntuu, että olen saanut pienen Suomi-faniuden sytytettyä. Fer kertoi oppineensa paljon Suomesta näiden kuuden viikon aikana ja oli jopa äidilleen selittänyt innoissaan koulutuksesta ja terveydenhuollosta!

-Sukunimet: käytiin keskustelua sukunimistä, kun Raquel kysyi mikä on minun sukunimi ja kun kerroin sen niin hän kysyi entäs toinen sukunimi. Tästä alkoi mielenkiintoinen keskustelu sukunimistä, jotka täällä ja varmaan lähes kaikissa latinomaissa menee saman kaavan mukaan. Lapsi saa ensimmäisen sukunimen isänsä ensimmäisen sukunimen mukaan ja toisen sukunimen äitinsä ensimmäisen sukunimen mukaan. Joskus kyllä kuullut tästä, mutta vasta nyt käsitin ihan kunnolla tämän kuvion. 

-Luonto: tästä nyt on kovin vaikea edes lähtä muuta sanomaan kuin että luonto on vain todella erilainen! Mutta ollaan keskusteltu esim. puulajeista ja eläimistä. Maisematkin on niin erilaiset, kun täällä näkyy upeita kaukaisia vuoristoja vähän joka puolella. Samoin järviä ei ole muutamaa lukuunottamatta, mutta kaksi isoa merta molemmin puolin maata.

-Ruoka: alkaa  vähitellen tulla mitta täyteen riisistä ja pavuista, joita täällä syödään todella paljon. Kuten myös munakasta. Erilaisia vihanneksia ja hedelmiä löytyy todella paljon ja niitä käytetäänkin ruuanlaitossa paljon enemmän kuin Suomessa. Toki vielä tässä taloudessa ehkä tavallistakin enemmän kun täällä ei lihaa syödä. Platano tulee myös hyvin tutuksi, meillä taisi jossain vaiheessa olla ainakin seitsemän päivän putki platanoista aamupalalla. Minun silmään ateriat olivat ruokaisampia tai tuhdimpia kuin mihin olen tottunut, aamupalallekin valmistellaan ihan kunnon ateria ja jouduin monesti lounaalla tai päivällisellä pyytämään pienempää annoskokoa kun ei vaan saanut millään alas niin isoja annoksia. 

-Kuu: on täällä ihan väärinpäin, nimittäin uudenkuun jälkeen kuu lähtee valaistumaan alareunasta eikä sivusta. Näytti alkuun hyvin hämmeltävältä, mutta vähitellen siihen on tottunut. Kuu myös jotenkin "matkustaa" enemmän taivaalla.

Näitä puheenaiheita ja vertailuja on ollut varmasti niin paljon enemmän, mutta nyt ei äkkiseltään mieleen tule muuta.

Goodbye EcoTarcoles!

Niin tuli kuusi viikkoa täyteen ja oli aika sanoa hyvästit. Aika meni uskomattoman nopeasti! Oli tosi haikeaa sanoa hyvästit Fernandolle ja Raquelille, sekä sille paikalle, joka heille on koti. Työ oli rankkaa, mutta yhdessä tekeminen ja tulosten näkeminen todella antoisaa. Tänä aamuna kuljin ympäri pihaa ja katsoin kaikkea sitä, mitä olimme kuudessa viikossa saaneet aikaan pelkästään pihalla - ja jo se oli paljon.

Viimeinen viikko

Meitä ei tosiaan ollut viimeisellä viikolla kuin minä, Fernando ja Raquel. Huomasi, ettei rakennusurakka edennyt niin vauhdilla kuin neljän tai viiden hengen voimin, mutta ihan hyvällä tahdilla me kuitenkin edistyttiin.

Maanantaina jatkettiin bambun sahaamista ja halkomista laudoiksi. Ja toki laitettiin laudat paikalleen. Yllä olevissa kuvissa näkyy kaikki tarvittavat työvälineet bambusta lautojen tekoon. Päivään kuului myös vähän kotihommia, siivousta ym. joten suihku ei kauheasti edistynyt.

Tiistaina jatkui armoton sahaaminen ja halkominen, ja nyt saatiin seiniäkin pystyyn enemmän. Sivu- ja väliseinät saatiin valmiiksi, mutta takaseinä jäi kaipaa maan vielä muutamia lautoja.

Keskiviikkona pestiin suihkut lattiasta kattoon ja taas vaihteeksi vähän sahattiin ja halottiin bambua. Saatiin takaseinäkin viimeisteltyä. Kannettiin myös (taas) kiviä rannalta betonin ja seinän välissä olevaan rakoihin eteen ja taakse, mutta sivuille on tarkoitus istuttaa kasveja. 

Illalla pidettiin kokkikoulua ja sain oppia maailman parhaimpiin vegepihveihin, näitä pitää kokeilla kotona!

Torstaina ja viimeisenä työpäivänä lakattiin suihkut jollakin ötököiltä suojaavalla seoksella. Myös ovia ehdittiin vähän ideoida ja kokeilla jopa jotain pientä.

Alla vielä kuvia viikon varrelta satunnaisessa järjestyksessä.

Jos olet joskus miettinyt....

... miten kookospalmuja kasvatetaan, niin tässä havainnollistava kuva:

Viides viikko

Huh, viikon viimeinen työpäivä ohi ja olihan se rankka! Tällä viikolla ollaan keskitytty suihkujen rakentamiseen ja siihen on liittynyt paljon sahaamista, lapioimista, viidakkoveitsen heilutusta ja ämpäreiden kantamista.

Viime viikolla tosiaan alettiin jo sementoimaan suihkujen lattiaa. Tällä viikolla rakennettiin viemäröinti ja vesilinjat. Laitettiin myös lisää sementtiä  lattian sivuille ja päälle ja tehtiin pullonkorkeista värikäs lattia. Tässä kuva toisen puolen lattianteon jälkeen, toinen oli tehty jo edellisenä päivänä.

Pystytettiin kulmiin bambupilarit ja laitettiin kattopellit paikoilleen. Niin ja rakennettiin Matt:in kanssa kivistä ja sementistä este, ettei vesi pääse valumaan toisesta kopista toisen puolelle.

Seinälaudoitus tulee bambusta (kuten esim. viereisissä vessoissa) ja sitä onkin saanut sahata sopivan mittaisiksi pätkiksi ja halkoa neljään osaan ihan riittävästi tällä viikolla. Vielä viimeiseksi hommaksi tänään raahasimme viisi kottikärryllistä ja ainakin 15 ämpärillistä kiviä rannalta suihkujen edustalle. En huomannut ottaa kuvaa enää päivän päätteeksi.

Ylijäämäsementtiä on käytetty luovasti niin puutarhassa kuin sisätiloissakin. Alla olevassa kuvassa näkyy lattianpaikkausta kun talon lattiassa oli kieltämättä paljon koloja. No nyt on vähän tasaisempi.

Viimeinen viikonloppu Tarcolesissa olisi edessä, mihin tämä aika on mennyt? Vähän pohdin, että mitä sitä tekisi mutta taidan kyllä päätyä siihen, etten tee mitään erikoisempaa. Ehkä korkeintaan käy tuossa lähikaupungissa jos siltä tuntuu. Ihan kuin olisi etelänlomalla, paitsi että saa makoilla "omalla" pihalla riippumatossa ja tuijotella palmujen latvoja tai mennä kävelemään rannalle, joka alkaa suoraa takapihalta  Käsittämätöntä, että joillekin tämä on vain normaalia elämää! 

Ylemmässä kuvassa näkyy muuten minun kuorima ja pilkkoma papaija, joka mulle lykättiin käteen että pilkoppa tämä. Vastasin että toki pilkon, mutta mikäs tämä on ja miten tämä pitäisi pilkkoa. Raquel ja Fer pitävät varmaan mua tosi omituisena kun kaikki heille normaali on mulle niin outoa ja ihmeellistä! Eivät voineet uskoa, etten ole ennen papaijaa pilkkonut ja syönyt tuoreeltaan. 

Meidän kaikkien yllätykseksi Matt ilmoitti eilen että hän ei olekaan kuutta viikkoa vaan viisi. En tiedä miksi asia on näin, mutta näin se oli hänen mukaansa tarkoitus mennä jo ihan alusta alkaen, ei vain ilmeisesti ollut ollut puhetta asiasta aiemmin. Fer ja Raquel olivat ihan yhtä ihmeissään ja kyselivät että lopetanko minäkin jo tällä viikolla. Näin se vain porukka karsiutuu vähitellen kun loppu alkaa häämöttää.