Ensimmäinen päivä Costa Ricassa ja eikä se varmaan olisi voinut parempi olla! Ihmiset on täällä niin ystävällisiä ja avuliaita! Tänä aamuna hostini Natalian veli Emilio saatteli minut Lauran, toisen Aiesecin vapaaehtoisen luokse. Lauran luona tapasin brasilialaisen Sofian ja paraguaylaisen Jacquelinen. Menimme yhdessä linja-autoasemalle suunnitelmana päästä katsomaan Irazu -tulivuorta. Bussiasemalla tapasimme myös brasialaisen Maria Paulan ja perulaisen Grecian. Olimme kaikki viisi tulleet siis Costa Ricaan tekemään vapaaehtoistyötä Aisecin kautta ja vietämme nämä muutamat päivät Cartagossa valmistautuen projekteihimme, ennen kuin suuntaamme kukin omille tahoillemme. Jouduimme kuitenkin odottelemaan bussia melkein kaksi tuntia, koska ilmoitetut aikataulut eivät pitäneetkään ihan paikkaansa. Onneksi sää oli kaunis ja juttua riitti. Bussimatka Cartagosta kesti noin tunnin ja koko matkan ajan nousimme siis yhä ylemmäs ja ylemmäs, kohti vuoren huippua. Maisemat olivat upeat! Jossain vaiheessa pääsimme pilvien yläpuolelle.
Tulivuori sijaitsee kansallispuistoalueella, jonne pääsymaksu oli 15 dollaria. Alue oli todella hieno ja mahtavinta oli, että pääsimme tosiaan näkemään itse kraaterin! Kraateri oli pääasiassa sumun peitossa , mutta näkymä selkeni hetkeksi ja turkoosi lampi tuli näkyviin! Hostini Natalia kertoi, että on käynyt katsomassa tulivuorta kahdesti eikä se ole ollut pilvien ja sumun takia näkyvillä kummallakaan kerralla.
Näkymät olivat upeat, ihan sama minne päänsä käänsi. Alueella oli myös todella paljon tuhkaa ja laavakiviä. Pientä ylämäkeä kävellessä tuntui että sydän hakkaa rinnasta läpi ja happi loppuu, eli kyllä sitä tosiaan aika korkealla oltiin. Verenpainelukemat olivat varmasti aika kamalat sillä hetkellä. Kaksi tuntia riitti kiertelyyn oikein hyvin ja hyppäsimme taas bussiin. Cartagossa erosimme Maria Paulasta, joka lähti kohti San Josea. Me muut lähdimme syömään päivällistä. Etsimme matkalta pankin, jossa kävin vaihtamassa dollareita coloneihin. Päädyimme johonkin tortillapaikkaan, josta saimme myös aivan mahtavaa (uutettua?) kahvia. Niin hyvää!
Huomenna olisi paikallinen Incoming Preparation Seminar, jonne onneksi Nataliakin on tulossa, joten perille löytäminen ei ole ongelma. Huomaa muuten ihan tässä yhdessäkin päivässä kuinka paljon alkaa espanjan sanat tarttumaan tai vanhat opitut asiat muistumaan mieleen. Tervehtiminenkin poskisuudelmin sujuu jo ihan luontevasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti